__ARTIST’S
STATEMENT
Photography has long been a documentary tool for me. I have documented my workshops and travels both abroad and in Finland. My travel pictorials have a lot of repetition in them – similar images and compositions from different countries, starting from the flight route display of the aircraft cabin and continuing in a pedantic, almost diary-like listing of the things I do, eat and feel and the sights I’ve seen and experienced. I look at the world through a lens. The camera goes with me everywhere. The pictorials are born from subjects and themes close to my heart.
The camera is a flirting aid. It is an instrument of social interaction and small talk. The camera offers a reason and an opportunity to walk towards a person. It is a medium that enables speech and a possibility for positive flirting. The same medium also provides a way out of the situation.
My projects can be seen as sociocultural inspiration and unification. My work aspires to raise awareness, generate action and inspire people to do something. It also aims to develop creativity and versatile expression.
“Nuggets of Happiness” has been my most extensive photography project so far. It has involved wandering about in the city, meeting people and setting up the meetings, booking locations, scraping up and mending clothes. It has been quite a balancing act juggling my paid job, media education and various workshops. Still, it has all definitely been very rewarding, instructive and great fun.
Valokuva on ollut minulle kauan dokumentoinnin väline. Olen dokumentoinut mediatyöpajojani ja matkojani sekä ulkomailla että Suomessa. Matkasarjoissani on paljon toistoa. Samanlaisia kuvia ja sommitelmia eri maista alkaen lentokoneen reittimonitorista jatkuen pedanttina, lähes päiväkirjamaisena listauksena tekemisistäni, syömisistäni ja tunnelmista sekä maisemista, joita olen nähnyt ja kokenut. Yleensä olen erittäin impulsiivinen kuvaaja. Aiheet ja teemat syntyvät yleensä matkoillani näkemistäni asioista jatkumona matkoista toiseen.
Kamera on flirttauksen apuväline. Se on välikappale sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ”small talk:iin”. Kamera antaa syyn ja mahdollisuuden kävellä ihmistä kohden. Se on väline, joka mahdollistaa puheen ja mahdollisuuden positiiviseen flirttiin. Sama väline antaa myös väylän ulos tilanteesta.
Projektejani voidaan ajatella myös sosiokulttuuriseksi innostamiseksi ja eheyttämiseksi. Toiminnan kautta on tarkoitus herättää ihmisten tietoisuutta, organisoida toimintaa ja saada ihmiset liikkeelle. Toiminnan avulla on tarkoitus myös kehittää luovuutta ja monipuolista ilmaisua.
”Onnen hippusia” on ollut laajin valokuvaprojektini. Se on sisältänyt useita kiertelyitä kaupungilla, tapaamisia, aikojen sopimisia, paikkojen varaamisia, vaatteiden haalimista ja niiden kunnostusta sekä tekniikan opettelua. Se on vaatinut myös tasapainoilua palkkatyön kanssa, sillä projekti on vienyt paljon aikaa. Se on ehdottomasti kuitenkin ollut myös palkitsevaa, opettavaista ja hauskaa.
Photography has long been a documentary tool for me. I have documented my workshops and travels both abroad and in Finland. My travel pictorials have a lot of repetition in them – similar images and compositions from different countries, starting from the flight route display of the aircraft cabin and continuing in a pedantic, almost diary-like listing of the things I do, eat and feel and the sights I’ve seen and experienced. I look at the world through a lens. The camera goes with me everywhere. The pictorials are born from subjects and themes close to my heart.
The camera is a flirting aid. It is an instrument of social interaction and small talk. The camera offers a reason and an opportunity to walk towards a person. It is a medium that enables speech and a possibility for positive flirting. The same medium also provides a way out of the situation.
My projects can be seen as sociocultural inspiration and unification. My work aspires to raise awareness, generate action and inspire people to do something. It also aims to develop creativity and versatile expression.
“Nuggets of Happiness” has been my most extensive photography project so far. It has involved wandering about in the city, meeting people and setting up the meetings, booking locations, scraping up and mending clothes. It has been quite a balancing act juggling my paid job, media education and various workshops. Still, it has all definitely been very rewarding, instructive and great fun.
Valokuva on ollut minulle kauan dokumentoinnin väline. Olen dokumentoinut mediatyöpajojani ja matkojani sekä ulkomailla että Suomessa. Matkasarjoissani on paljon toistoa. Samanlaisia kuvia ja sommitelmia eri maista alkaen lentokoneen reittimonitorista jatkuen pedanttina, lähes päiväkirjamaisena listauksena tekemisistäni, syömisistäni ja tunnelmista sekä maisemista, joita olen nähnyt ja kokenut. Yleensä olen erittäin impulsiivinen kuvaaja. Aiheet ja teemat syntyvät yleensä matkoillani näkemistäni asioista jatkumona matkoista toiseen.
Kamera on flirttauksen apuväline. Se on välikappale sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ”small talk:iin”. Kamera antaa syyn ja mahdollisuuden kävellä ihmistä kohden. Se on väline, joka mahdollistaa puheen ja mahdollisuuden positiiviseen flirttiin. Sama väline antaa myös väylän ulos tilanteesta.
Projektejani voidaan ajatella myös sosiokulttuuriseksi innostamiseksi ja eheyttämiseksi. Toiminnan kautta on tarkoitus herättää ihmisten tietoisuutta, organisoida toimintaa ja saada ihmiset liikkeelle. Toiminnan avulla on tarkoitus myös kehittää luovuutta ja monipuolista ilmaisua.
”Onnen hippusia” on ollut laajin valokuvaprojektini. Se on sisältänyt useita kiertelyitä kaupungilla, tapaamisia, aikojen sopimisia, paikkojen varaamisia, vaatteiden haalimista ja niiden kunnostusta sekä tekniikan opettelua. Se on vaatinut myös tasapainoilua palkkatyön kanssa, sillä projekti on vienyt paljon aikaa. Se on ehdottomasti kuitenkin ollut myös palkitsevaa, opettavaista ja hauskaa.
